Lauantaiaamuna kolmenkymmenen asteen pakkasessa suunnistimme kuonot kohti Kuopioo. Täytyy tunnustaa, että jos ratoja olisi ollut vain yksi tai kaksi, niin lähtemättä olisi jäänyt. Autoa tuli eniten sääliksi, jätää se koko päiväksi seisomaan pakkaseen! Kisapaikka oli kuitenkin ihanan lämmin sisätila (mikä on meidän korkeuksilla luksusta) niin eihän meillä kisaajilla mitään hätää ollut. Ja autokin toi meidät turvallisesti takaisin kotiin

Maksit saivat kerrankin vuoron aloittaa ja meidän numeromme oli alkupäässä (11), joten kauan ei tarvinnut jännittää. Ensimmäinen agirata meni ihan hyvin, ajatellen ettei kahteen viikkon oltu päästy harjoittelemaan pakkasten takia ja Ressulla riitti virtaa...milloinkas ei riittäisi :D Yksi riman pudotus tuli puolessa välissä ja olinkin melkein tuulettamassa ennen toiseksi viimeisenä olevaa keinua; Ressu ei todennäköisesti kuullut komentoa KEINU, eikä hidastus komentoakaan, koska sellaisella vauhdilla keinu tultiin lentokeinuna alas => tähän kisa sitten loppui ja hylkyhän siitä tuli.

Toinen startti alkoi minun hitaalla reakomisella ja Ressu kerkesi valita väärän pään putkesta. Yritimme vauhdilla loppuun mutta kyllä siinä motivaatio putosi ja se näkyi rimojen räiskinnällä puolessa välissä ja edelleen lentokeinuna

Viimeinen rata olikin hyppäri ja siihen olen kokonaisuutena myös tyytyväinen. Renkaalle ohjaus oli minulta myöhässä ja siitä johtui myös huolimaton ohjaus putkeen => hylky.  Viime kisoissa vaivanneet kepit sujuivat kuin rasvattu nyt joka radalla, joten hyvillä mielen tulimme kotiin. Ensimmäinen ja viimeinen rata siis kaikille nähtävillä, keskimmäinen räpellys ei ole lasten katseltavaa.

Harjoittelu jatkuu.....

Vuosi alkoi Ressulla Kajaanin tamminäyttelyllä ja ilta-agilitykisalla. Muutamaa päivää ennen näyttelyä Ressu täytti kaksi vuotta ja "pääsi" osallistumaan isänsä Hugon rinnalla avoimeen luokkaan. Kehässä oli useampia mahtavia perrouroksia ja Ressu! Totisesti näytti siltä kuin Ressu olisi eksynyt aivan väärään paikkaan, meidän oma ruipelo ;D Marja Talvitie oli tiukka tuomari mutta kyllä Ressun arvostelu silti oli aivan oikea; kevytrakenteinen ja tarvitsee paljon aikaa kehittyäkseen, H. Hugo sai EH ja oli avoimen luokan urosten kolmas.

Illalla oli sitten vuorossa agilityrata Ritva Herralan käsialaa. Rata oli helppo ja sitäkin enemmän harmittaa, että Ressu ei hallitse keppien aloitusta. Ensimmäisestä välistä oikein sisään mutta sitten vauhdilla ohi! Kolmannella kerralla (vasta) kepit sujuivat hyvin ja todella vauhdikkaasti ja pääsimme jatkamaan rataa. Loppu menikin tosi hienosti, (aivan upeat kontaktit JEE!) ja olin ihan tyytyväinen maalissa. Tuloksena 5 kepeiltä ja reilu sekuntti yliaikaa... No helmikuun alussa otamme uusiksi Kuopiossa. Sitä ennen Rumarakki käy meitä kouluttamassa pari kertaa ja jospa saisimme Mikolta ja Salmelta sellaiset ohjeet, että kepit alkavat sujua!

Viime keskiviikkona Niina ajoi Kajaanista illaksi lenkkiseuraksi. Kävimme koirien (kaikkien viiden) kanssa jäällä kävelemässä ja koirat saivat jousta vapaana. Lumi tarttui mukavasti turkkeihin ja teimmekin tiimityötä lenkin jälkeen pesuhuoneessa, että saimme koirista salonkikelpoiset :) Meidän perheen pikkulikat ovat nyt sitten ihan myytyjä; vuorotellen ja välillä yhtäaikaa Doris, Deli ja Hugo nauttivat rapsutteluista ja jos tytöiltä olisi kysytty, Niina olisi voinut jättää koiransa meille! Aivan ihan lutuisia halinalleja! Valitettavasti yhtään valokuvaa ei älytty ottaa mutta jospa ensi kerralla.

Viime lauantaina kävimme Ressun kanssa Kuopiossa HuPun kisoissa kokeilemassa onnea kolmella radalla (kaksi agia ja hyppäri). Kisat olivat sisätiloissa Musti & Mirri-areenalla, jossa emme aikaisemmin ole koskaan käyneetkään. Ressu on jo oppinut eri paikkoihin eikä nytkään ollut moksiskaan ympäristöstä. Minulle luksusta oli vessa, joka sijaitsi aivan radan vieressä ja johon ei tarvinnut jonottaa; kumma miten usein sitä kisapäivänä pitääkin vessassa juosta :)

Eka startti meiilä meni taas koheltaessa. miksi minun pitääkin lähteä siihen Ressun kiireeseen mukaan, kun siitä ei seuraa kuin kieltoja, pudonneita rimoja ja keppien ohi porhaltamista! Tulos oli siis hylky.

Toinen rata alkoi Ressun varastamisella mutta tällä kertaa sain vielä rytmistä kiinni, hetkeksi, kunnes taas ohjaus ennen muuria oli myöhässä! Ressu kuitenkin pelasti tilanteen ja sitten päästiinkin kepit kunnialla. Seuraavaksi ohjasin Ressun pituudelle huitaisten ja tuloksena kielto, kun jouduimme hakemaan vauhtia peruuttaamalla. Lopussa riman pudotus ja hypyltä kielto ja minulla luovuttaminen loppusuoralla....maaliin asti kuitenkin päästiin ja saatiin meidän eka tulos = 15! Rata on tässä nähtävänä, katsokaa vaaleanpunaisten lasien läpi niin näyttää paremmalta  Kaiken tuon huitomisen jälkeenkin ihanneaika vielä alittui neljällä sekunnilla...

Hyppäri meni sitten niin persiilleen ettei sitä edes itse viitsi katsella: alkoi Ressun törkeällä varastamisella ja päättyi rimojen pudottamiseen -> hylky! Nyt meillä harjoitellaan lähtöjä, lähtöjä, lähtöjä ja keppejä.

Kuuluu meille tosi hyvääkin ja on syykin miksi päivitykset ovat vielä harvemmassa kuin aikaisemmin: meillä vietetään ensi perjantaina 2.12 Heidin lakkiaisia! Järjestelyyn ja kaikenlaiseen laittoon ja siivoukseen menee yllättävän paljon aikaa mutta on se kaikki sen väärti. Kyllä täällä on ylpeitä vanhempia vanhimmasta tyttärestään!

Lauantaiaamuna suuntasimme Kajaaniin kisoihin. Yöllä oli ollut pakkasta, joten onneksi Jennillä oli autossa kitkarenkaat. Tie olikin paikoin tosi liukas ja päivälle oli Kajaaniin vielä luvattu räntäsadetta. Meidän onneksi sade alkoi vasta ensimmäisten luokkien jälkeen.. 

Kisapaikkana oli raviradan vieressä oleva maneesi, jonka pohja olikin tosi hyvä vain hieman pehmeä. Ensimmäinen rata oli agirata ja toinen hyppäri.Tuomarina toimi Anders Virtanen. Itse kyllä tykkäsin kovasti hänen radoistaan vaikkei tulosta syntynytkään. Eka radalla kompastuskivi oli kepit, jotka onnistuivat vasta kolmannella yrittämällä ja pari riman pudotusta minun huitomisen seurauksena. Toisella radalla kepit menivät upeasti mutta kielto otettiin putkelta sekä kaksi kieltoa pussilta (?). Kokonaisuuteen olin todella tyytyväinen, sillä Ressu oli kuulolla, kontaktit mahtavat ja nuo toisen radan kepit siis kruunasivat päivän :) Nyt harjoittelu maistuu ja innolla odotamme uusia kisoja!

Eilen Ressu osallistui ensimmäisiin virallisiin kisoihin. Päivän aikana oli neljä starttia ja tavoitteena oli yksi onnistunut rata. Ihan tavoitteisiin ei päästy mutta paljon onnistumisiakin päivän aikana tuli. Kahdella ensimmäisellä radalla tuomarina oli Minna Räsänen ja kahdella viimeisellä Minna Väyrynen.

Ensimmäinen startti oli agilityrata ja minua ainakin jännitti ihan kamalasti. Ressu pysyi kiitettävästi lähdössä ja alku sujui kohtalaisesti; isoilla kaarroksilla ja muutamia rimoja pudottaen. Nyt joku jo sanoisi, että lopeta eteneminen, kun rimat putoavat mutta en minä raaskinut. Puomin kontakti meni loistavasti, samoin A:n. A.n jälkeen oli hyppy, josta rima putosi ja sitten ne minun pelkäämäni kepit; aloitus loistava mutta toiseksi viimeisestä välistä ulos ja eikun aloita alusta. Kolmannella yrittämällä vasta sujui mutta sitten olikin korvat hävinneet jonnekin. Putkesta tultaessa Ressu meni väärälle hypylle ja sieltä keinulle (en jostain syystä antanut keinu-käskyä ollenkaan), joka tultiin pysähtymättä alas. Se rata loppui siihen. Otin Ressua niskasta kiinni ja talutin pois radalta.

Toinen oli hyppäri. Nyt jälkikäteen harmittaa miksen lopettanut sitä rataa heti alkuunsa, koska Ressu varasti heti alussa ja se on jo sen merkki, että korvia ei ole. Kaksi ensimmäistä estettä olivat hyppyjä mistä tultiin kepeille. Ressu siis varasti ja koska minä en ehtinyt reakoida tarpeeksi nopeasti, se juoksi suoraan minun jalkoja päin. Tuloksena venähtänyt nilkka :(  Kuitenkin rata jatkui siitä suoraan kepeille, jotka sujuivat tosi mallikkaasti. Ainut positiivinen asia tältä radalta! Muutaman esteen jälkeen Ressu päätti suorittaa aivan oman ratansa ja jälleen jätimme suorituksen kesken.

Kolmas oli taas agirata ja nyt odotukset olivat korkeammalla. Mutta jälleen kerran Ressu varasti lähdöstä ja sen seurauksena suoritti putken väärin päin. No, millään ei enää ollut väliä ja jatkoimme rennosti eteenpäin. Kontaktit onnistuivat jälleen hienosti ja samoin rimat pysyivät ylhäällä mutta kepit jälleen vasta toisella yrittämällä.

Neljäs rata oli hyppäri ja melkoinen valssipyöritys. Puoleen väliin olimme jollain lailla kartalla mutta nilkka alkoi jo tosissaan ilmoitella olemastaolostaan ja jäin pahasti Ressun jälkeen, jolloin taas meno putken väärään päähän. (eikö ollutkin hieno selitys) Loppu meni muuten mutta ne kepit....taas vasta toisella yrityksellä!!! Arvatkaa mitä meillä seuraavaksi treenataan???

Niin kai se on, että Ressulla (sekä ohjaajalla) on intoa enemmän kuin taitoa ja kisatilanne on aina eri kuin treenit... Sen verran masokisti ihmisen kuitenkin pitää olla, että uutta ilmoa vaan kehiin ja kisaamaan!!

28.9 Sawon Tassut järjesti kolmannet möllikisat. Tällä kertaa myös Veera osallistui Oskun kanssa alkeismölliin. Startti oli Veeran ensimmäinen ja onnistui jännittämisestä huolimatta hienosti  vain harmittava ensimmäisen riman pudotus, pudotti koirakon pois palkinnoilta...

Ressu otti osaa mölliluokkaan. Kokonaisuus oli hyvä, vain putkelle väärin päin lehetettäessä tuli ylimääräinen ympyrä ja siitä kielto. Kontaktit onnistuivat suunnitellusti eli huipusti! Siitä ei nyt videopätkää ole mutta olemme ilmoittautuneet ensimmäisiin virallisiin kisoihin (25.9, ACElla) ja yritän saada sieltä kuvamateriaalia. Peukkuja voi alkaa jo pitää...

Eilen sunnuntaina kävimme Kajaanissa RumaRakin järjestämissä möllikisoissa. Sää oli mukavan viileä (=tosi kylmä) ja osanottajia oli paikalla paljon.Kenneltytöt Veera ja Vilma istuivat suurimman osan ajasta autossa lämmittelemässä  

Me uskaltauduimme mukaan ensin alkeismölliin ja sitten mölliluokkaan. Starttasimme Ressun kanssa makseista ensimmäisenä. Lähdössä Ressu malttoi pysyä paikallaan ja oli alusta alkaen hyvin yhteistyöhaluinen. Toimimme eka kerran tiiminä , katsokaa vaikka. Tuloksena maksien voitto ja koko alkeismöllien nopein rata!

Mölliluokka alkoi ihan hyvin mutta putket koituivat meidän kohtaloksi tällä kertaa. Ohjaaja ei muista ohjata (saattaa) putkeen vaan lähtee itse oikomaan jo kohti seuraavaa estettä sillä seurauksella, että Ressu seuraa perässä  = typerä ohjaaja!  A-este menee hyvin ja siitä onnellisena ohjaaja lähtee juoksemaan olettaen koiran tekevän esteet vaikkei niille ohjaakaan  sillä tuloksella, että koira juoksee muurin ohi! Seuraavassa siis Ressulta hienot kontaktit ja ohjaajalta surkeat ohjaukset...

Kuluneella viikolla järjesti Sawon Tassut möllikisat ja me Ressun kanssa olimme ilman muuta mukana! Ihan ei kisat menneet niin kuin oltiin harjoiteltu, lähinnä saimme huomata miten paljon meillä on vielä harjoittelemista; kontaktit, suoraan eteneminen, kepit jne....

Alla video ensin alkeismölliluokasta:

http://www.youtube.com/embed/igHJPVZArlw?hl=fi&fs=1"

ja sitten mölliluokasta, jossa mikään ei mennyt niinkuin piti (paitsi A):

http://www.youtube.com/embed/rZiSRdVYPxU?hl=fi&fs=1"

Koululaisilla on kesäloma alkanut ja sääkin on sen mukainen  Minulla olisi vielä kolme herätystä ja sitten saan liittyä lomalaisten seuraan neljäksi viikoksi!!! JiHuu!!

Viime sunnuntai alkoi Ressun osalta "jännittävissä" merkeissä. Aamulla lähdin koirien kanssa normaalisti aamulenkille ja tuttuun rantaan päästyämme annoin koirille luvan mennä uimaan. Normaalisti uimme oman soutuveneen kohdalta, jossa ranta on alkuun mukavan matalaa. Tällä kertaa olimme hieman syrjemmässä. Aikansa uituaan Ressu hoksasi sivummalla ja syvemmällä mehupurkista tehdyn "merkin" ja lähti uimaan sitä kohti. Ei siinä auttanut kiellot, kun herra oli sinne päättänyt uida. Liukkaasta mehupurkista ei saa hampailla otetta mutta ohut oranssi naru kiertyy kyllä hyvin käpälän ympäri! Mitä enemmän Ressu yritti rimpuilla itseään irti, sitä tiukempaan naru kiertyi... nyt voitte jo uskoa, että sekä koiralla että emännällä alkoi olla paniikki! Ei auttanut kuin vähentää vaatetusta ja alkaa kahlata kohti koiraa; inhottavaan mutapohjaan upposi jalat eikä vesi mitenkään kauhean lämmintäkään ollut, mutta onneksi vettä oli vain kaulaan asti. Ressu rimpuili paniikissa ja raapi minut mukavan näköiseksi mutta sain onneksi narun irroitettua  .  Lenkki loppui lyhyeen, kun ei emäntä tarennut enää kävellä märissä alusvaatteissa. Loppu hyvin, kaikki hyvin

Eilen pääsimme Ressun kanssa käymään Kuopiossa Viiksi Areenalla Acen koulutuksessa peruutuspaikalla. Kataisen Harri oli tehnyt kolmosen kilpailuradan, jota kävimme läpi. Muut tekivät radan kokonaan, me Ressun kanssa osissa ja ilman kontakteja sekä keppejä (nuo harjoittelemme ensin itsenäisesti kunnolla kuntoon). Paljon hyviä neuvoja tuli ja oli hienoa kuulla miten Ressua kehuttiin nopeaksi ja oppivaiseksi koiraksi! Olenhan minä sen tiennytkin ja minähän se olen tästä koirakosta, joka tarvitsee enemmän koulutusta  

Tänään on Oskun treenivuoro ja käymme siellä läpi tuota eilista Harrin rataa. Huomenna on sitten Sawon Tassujen möllikisat, joihon ainakin Ressu pääsee osallistumaan. Yritän saada sieltä kuvia otettua..

Kamera jäi sitten autoon, joten kuva on vain Ressusta palkintojen kanssa. Ressu siis voitti alkeismölliluokan huippunopealla ajalla!! Rata oli suhteellisen helppo ja esteet koiran kannalta helposti sijoitettuna; puomin alastulossa Ressu malttoi hienosti pysähtyä! Kylläpä ohjaaja oli ylpeä koirastaan!

Mölliluokassa oli jo mukana A sekä 6 keppiä puomin lisäksi. A:lle mentiin vauhdilla ja Ressu yritti pysähtyä alastuloon mutta liian kova vauhti heitti Ressun päistikkään alas. Onneksi vahinkoa ei sattunut ja otinkin heti samantien alastulon uusiksi. Seuraavaksi oli tiukka käännös ja heti kepit, joita ei Ressu nähnyt ollenkaan. Pysäytin Ressun sivulle ja näytin siitä kepit, jolloin ne sujuivat ok. Loppu meni hyvin, puomin alastulo jälleen hienosti ja tuloksena 3. sija!  Harjoitella täytyy vielä paljon mutta kyllä se uskoa tulevaan antoi. Ehkäpä loppu vuodesta jo viralliset kisat kutsuvat....

Kesäkausi on virallisesti alkanut ja se tarkoittaa meillä pihaharjoittelun alkamista. Siihen tarvikkeemme ovat: kepit ja pari hyppyä sekä kaksi innostunutta koiraa!

Ressu sai luvan aloittaa ja näyttää Oskulle hypyn mallia.

Oskun mielestä oli paljon hienompaa hypätä kahden riman välistä ;D

Ressu näyttää uudestaan, että täältä alkaa ponnistus...

... riman yli ja sitten "sulavasti" alas.

Osku mieluummin pujottelee...

Ressulla vauhtia ja intoa meinasi olla liikaa ja hihnaa pitä käyttää apuna, jottei oikaistu makupalakupille!

Maanantaina siirsimme myös SaTan esteet Luuniemen juhlakentälle ja pääsemme vihdoin harjoittelemaan isoon tilaan kunnon alustalle. Huomenna on Ressun ensimmäiset treenit ulkona ja hieman hirvittää näkyykö koirasta muuta kuin hännänpää ,kun pääsee irti kirmailemaan

Leikkihetki harjoittelun loppuun ja minä pääsin kuvaamaan pihan kevätkukkia!

Oi ihana Toukokuu!!!!

Veera on aloittanut agilityohjaamisen Oskun kanssa. Ihan kisoihin asti ei Oskun kanssa ole tarkoitus (ainakaan vielä mutta eihän sitä koskaan tiedä...) mutta jos joskus olisi vaikka Veeralla oma agilitykoira...  Joka tapauksessa ohjaajana Veeralla on ainakin halua ja intoa ja siitähän kaikki lähtee! Osku kuunteli hyvin Veeran ohjeita ja odotti aina, että Veera ehtii mukaan, Ihana Osku

´"takaa, Osku takaa!"

"Putkeen, mene putkeen!"

"Hieno keinu, hyvä Osku."

"kepit, kepit,kepit!"

Käytiin Ressun kanssa hallilla treenaamassa ja Heidi lähti mukaan makupala-apulaiseksi sekä kuvaajaksi. Halli on hämärä ja koira nopea, joten vaikka kuvia otettiin 70 kappaletta ei julkaisukelpoisia löytynyt kuin muutama. Kokeilimme erilaisia kuvausvaihtoehtoja mutta mieleistä ei vielä löytynyt, kuvausharjoituksetkin jatkuvat.......

Arvaa missä Ressu?

Ja kivaa oli!

Oskun kanssa lauantai-iltana kääntymässä....Tarkoitus oli mennä vauhdikkaasti ja puhtaasti rata alusta loppuun mutta toisin kävi, huoh... Lämmittelyesteitä emme löytäneet mistään mutta luulin silti saaneeni viriteltyä Oskua tunnelmaan. Ja kai sitä tunnelmaksi voi sanoa mutta ei ihan sellaiseksi kuin olin ajatellut. Meidän piti olla lähtövuorossa neljäntenä mutta yksi poisjäänti oli heti alkuun, jota me ei kuulutuksesta kuultu ja meidän vuoro tuli hieman yllätten (kauheaa selittylyä...). Laitoin Oskun istumaan tarpeeksi kauas ennen ensimmäistä estettä ja menin kutsumaan vähän sen jälkeen. Osku katse vain ollutkaan minussa vaan takaseinässä ja kun uusien sääntöjen mukaan ei voi enää palata koiran luo, minun piti vain siinä metelissä yrittää kiinnittää koiran huomio. Tämä siis jo kertoo, että kisoista ei voi tulla mitään, jos koiran huomio on heti alkuun jossain ihan muualla... no kyllähän Osku sieltä tuli (verkkaisesti) ja kun neljäs hyppyeste ei ollut Oskun mieleen (suoran hypyn hyppäsi väärin päin, taito kai sekin) tuli hylky heti alkuunsa  Keinulle Osku ei suostunut menemään ollenkaan ja rata jäi meiltä siihen! Että semmoinen reissu  No, nyt otamme toisenlaisen otteen harjoitteluun ja katsotaan jos löytyisi uusia keinoja saada Osku innostumaan. Ressun kanssa tätä motivaatio-ongelmaa ei ainakaan vielä ole ja jos into pysyy lähelläkään nykyistä on meno tulevaisuudessa huimaa!!  Mutta kuonot pystyssä jatkamme eteenpäin

Viime viikonloppuna kävimme kisaamassa Varkaudessa ja jo silloin merkit olivat selvät: Oskulla on agilityväsymys! Tekemisen ilo puuttui kokonaan ja kotiin tulimme naamat mykkyrällä. Olin kuitenkin jo ehtinyt maksaa Pieksämäen ilmot, joten eilen matkasimme sitten sinne kisoihin......se oli suuri virhe!!!! Osku oli kuin myrkyn niellyt ja eteni radalla vain minun mielikseni eteenpäin...etenakin olisi tullut nopeammin! Toisen radan jätimme suosiolla väliin ja nyt Osku pääsee huilaamaan kuukaudeksi. Kajaanissa on kisat lokakuun puolivälissä ja sinne menemme katsomaan jos motivaatio olisi löytynyt takaisin.

Ressulla alkoi viime torstaina tosi toimet eskarikurssilla. Otimme eteen-lähetystä, paikallaoloa ja häiriökävelyä sekä lopuksi putkeen menoa. Kyllä oli Ressulla hauskaa! Hihnaa ei tarvittu koko aikana, kun Ressu seurasi minua silmä kovana ja odotti innolla käskyjä. Palkaksi kelpasivat nakit ja pallo, ahnetta koiraa on helppo motivoida :D Itsenäisesti olemme aloittaneet kontaktien ja keppien harjoittelun. Vinokepit (6kpl) menevät jo melko mukavasti, ihan pystyyn niitä ei voi vielä nostaa. Kontaktin alastulossa meillä on vielä paljon töitä tehtävänä, sellainen hötkelö Ressu vielä on :) Mutta nyt keskityn Ressuun kuukauden ajan pelkästään ja joskus jopa otan Oskun hallille mukaan katsomaan "pikkuveljen" intoa toiveena että se tarttuisi!

Viime viikolla retkellä metsässä ja poikien kilpajuoksu makkaralle ;)

Koulun alkamisen myötä on arki ja säännöllisyys palannut. Ressun kanssa on agilitytreenaus aloitettu, kiitokset Päiville avusta! Hyppyjä mennään (rimat melkein maassa) eteen- lähetyksenä ja kutsuna, putkea suoraan ja hypyn takaa, keinua harjoitellaan vain juoksemalla suoraan loppupäähän palkalle ja sitten nosto pois sekä vinokeppejä kuudella kepillä. Putken harjoittelua on tarkoitus vaikeuttaa lähettämällä Ressua pikku hiljaa enemmän vinosti ja hyppyihin otamme takaleikkausta mukaan. Intoa ja vauhtia on poitsulla vaikka muille jakaa :D Näillä harjoituksilla mennään ja nyt edetään tarpeeksi hitaasti, jotta Ressu varmasti oppii kunnolla!!! Ensi maanantaina on oman seuran Agilitykurssille lähtötasotesti, johon myös osallistumme. Toivottavasti läpäisemme sen, sillä kurssilla olisi hyvä harjoitella erilaisessa häiriössä. Kurssi sisältää eskarin, alkeet ja jatkon, joten säännöllistä harjoitusta olisi koko talveksi.

Oskun kanssa kävimme Kajaanissa tekemässä huippu hyvän maksetun harjoituksen ja kerrankaan minua ei hylky harmittanut. Osku oli loistava ja nopea, joten ohjaajan raakki ei pysynyt mukana ja tupeloi kolmanneksi viimeisen esteen!  Seuraavana koitoksena meillä on Maaningalla yksilöpiirinmestaruus  ja joukkuepiirinmestaruuskisat. Jospa Osku olisi yhtä ihana silloinkin niin minä lupaan myös pinkoa kuin tuli hännän alla :D

Heinäkuu on jo puolessa ja päivitykset kaikkea muuta kuin ajan tasalla. Auringon paisteella ei vaan millään malta olla sisällä

Kokkolassa vietimme huippu hauskan viikonlopun hyvässä seurassa ja rakkaan harrastuksen parissa! Lomaosakkeessa yöpyi viisi ihmistä ja kahdeksan koiraa ja tunnelma oli sen mukainen Viime vuonna meillä oli vain perusmökki, joten olot olivat nyt ruhtinaalliset. Tilaa oli riittävästi ja kunnon keittiö, pari terassia sekä SAUNA! Sauna lämpesikin joka ilta kisaurakan päätteeksi. Oskulla ja minulla oli viikonlopun tavoitteena kiellottomat startit ja tavoitteeseen päästiinkin. Muutama töplinki tuli kepeillä sekä riman pudotuksia oli pari mutta muuten olen tosi tyytyväinen meidän menoon. Huippu Osku!! Viisikosta neljä muutakin suoriutuivat kunnialla läpi viikonlopun, tuloksia tuli ja pari palkintosijaakin, onnittelut Kirsi ja Raisa! Valitettavasti ensi vuodeksi emme saaneet mökkivuokraa uusittua, joten täytyy etsiä uusi kisataphtuma (ehdotuksia otetaan vastaan!).

Kokkolaa edeltävänä viikonloppuna kävimme vaunun kanssa perhelomalla PowerParkissa ja Kalajoen hiekkasärkillä. "Vaunuilu" oli meille kaikille uusi mutta mukava kokemus. Näin myös koirat pääsivät mukaan ja viihtyivätkin tosi hyvin. Positiivisesta kokemuksesta innostuneena on nyt tulevana viikonloppuna tarkoitus lähteä seuraamaan Veeran jalispelejä Kokkolaan. Normaalisti olen ollut mukana huoltajana mutta työt estivät nyt mukaan lähdön (ke-pe), joten nautitaan olosta vuorostaan turistina

Seuraavassa kuvia ensin perhelomalta ja sitten Klagista:

Ressu viihtyi vaunussa

ja varasi heti itselleen parhaan nukkumapaikan.

Välillä pojat kyllä joutuivat "ulkoruokintaan".

Kokkolassa Enna vuorossa

palkinto raskaan päivän päätteeksi

Kesäkuu on jo ehtinyt puoleen väliin ja kiirettä riittää. Osku täyttää tänään KOLME vuotta ja Ressulle tuli toissapäivänä viisi kuukautta täyteen! Tämähän on yhtä juhlaa ja juhlan järjestämistä (lue: kiirettä siivouksen ja muun touhotuksen kanssa)....tulevana sunnuntaina meillä vietetään Petran rippijuhlia, joten juhlat vaan jatkuu ja sittehän onkin melkein juhannus

Palataan hieman taaksepäin, tuonne kesäkuun viidenteen. Kajaanissa oli silloin kisat ja Oskun kanssa starttasimme molemmilla radoilla. Tuomarina oli Sari Mikkilä. Ensimmäinen rata meni harjoitellessa ja toisella kaikki menikin sitten nappiin; sijoitus oli toinen ja tulos 0 eli olemme siirtyneet Oskun kanssa kolmosiin Minä olin asennoitunut kisaamaan koko kesän kakkosissa harjoitellen kolmosia varten, joten pikkuinen sokkihan tuo oli.

Sunnuntaina totuus sitten iski vastaan, kun Iisalmen kisoissa pääsimme starttaamaan Jari Tienhaaran suunnittelemiin kiemuroihin. Jarilla olikin paljon takaakiertoja ja hankalia hyppykulmia. Ensimmäisen tulos oli 10, kun Osku kieltäytyi kahdella hypyllä totellen vasta toista käskyä. Minun vikanihan se oli, kun pysäytin täysin oman vauhtini enkä kertonut kunnolla koiralle minne mennään...no, kunnialla pääsimme kuitenkin maaliin asti Toinen rata meni hyllyksi Oskun hypätessä esteen väärältä puolelta. Vauhtia ja intoa oli kuitenkin mukavasti, joten olen ratoihin ihan kohtuu tyytyväinen. Viime viikonloppuna jäi meiltä sitten kisat Kuopiossa väliin, kun päivä nyt vaihtui ja olin lupautunut mukaan huoltajaksi Veeran jalkapalloturnaukseen. Seuraavat kisat ovatkin sitten heinäkuussa Kokkolassa, siellä onkin mukavan rento kisatunnelma!

Viime viikonlopun aikaan sää ei suosinut lomalaisia eikä jalkapalloturnausta sillä koko lauantain satoi tauotta vettä. Kentän laidalla seisoessa mietti, että ketkään muut kuin jalkapallovanhemmat tai agilityihmiset eivät ole ulkona moisessa säässä   Viime viikon alussa oli joitakin aurinkoisa päiviä, jolloin pojat pääsivät uimaan ja nyt on Ressustakin tullut kunnon uimari. Kilpaa menevät veteen kapulan perässä, Oskun uidessa tehokkaasti kohti kapulaa ja Ressun pärskiessä vettä ympäriinsä. Kuvia uintireissusta, jonka jälkeen molemmat piti viedä suihkuun...

Vielä kerran kolmivuotiaalle kolmikolle:

PALJON ONNEA

OSKU, MÖKÖ JA MOKKA!

Viime viikot ovat menneet vauhdilla. Ulkona on oltu niin paljon kuin mahdollista, joten päivityksetkin ovat jääneet vähälle.

Helatorstaina olimme Pieksänmäellä kisoissa. Tuomarina siellä oli Jarmo Jämsä ja radat olivat meille sopivia. Ensimmäinen startti meni muuten aivan nappiin, kun vain vauhtia saataisiin lisää, tuloksena siis ensimmäinen sija pienellä yliajalla (3,91). Toinen startti ei aivan yhtä hyvin onnistunut, kun ohjaaja unohti koiran aina välillä selän taakse tai ohjasi vain väärin.  Perjantain sitten huilasimme ja lauantaina ajoimme Kuopioon kolmen startin kisoihin. Tuomarina oli vuorostaan Risto Ojanperä. Kaksi ensimmäistä rataa kaatui alastulokontakteihin ja viimeisellä radalla käskytin koiran niin kovaa, että kieltäytyi hypyistä ja valitsi kepit keinun sijaan, joten hyllyhän siitä tuli.

Seuraavaksi kuvia putkeen... eli neljässä ensimmäisessä kuvassa on Pieksämäen kisojen osallistujakaverit. Seuraavaissa vain nautitaan ihan helteisestä kesäpäivästä. Harmi, kun kamera ei ollut uintireissulla mukana. Ressu on ottanut Oskusta mallia ja painuu uimaan heti kun mahdollista...

Väinö (mini 2)

Enna (medi 1)

Osku (maksi 2)

Taavi (maksi 1) ja Menni (maksi 3), Menni taempana.

Lauantaina olimme Oskun kanssa Siilinjärvellä kisaamassa. Tuomarina oli Anne Savioja ja radat olivat tosi mukavia. Ensimmäisenä oli vuorossa hyppäri ja onnistuimme Oskun kanssa melkein täydellisesti, vain vauhtia saisi olla lisää ja lähdössä varastaminen saisi jäädä pois. Tulos oli nollarata ja näin kolmosiin nousu on enää yhden onnistumisen takana , ei meillä kyllä kiirettä sinne vielä ole - paljon pitäisi oppia ensin! Kaksi seuraavaa rataa ei mennyt ihan putkeen mutta pääosin olen ihan tyytyväinen; Osku oli useimmiten hyvin kuulolla ja ohjaukset olivat suurimmalta osin oikea-aikaisia. Vain kerran Osku teki oman kunniakierroksen (kesken radan) ja jostain syystä putkesta kääntyi kesken kaiken takaisin...

Sunnuntaina aurinko paistoi ja tuntui oikealta keväältä Lähdimme pikku tyttöjen ja poikien kanssa Sikokalliolle retkelle. Makkara maistui kaikille ja pojat juoksivat innoissaan ympäriinsä.

Eilen käytiin kisaamassa Varkaudessa. Päivä oli kylmä, aamulla oli pakkasta -18 ja lauhtumista ei tapahtunut kuin muutaman asteen verran. Laittaisiko ensimmäisen radan epäonnistumisen pakkasen piikkiin vai ohjaajan hölmöilyyn ;)

Ensimmäisen radan tuomarina toimi Marja Lahikainen ja toisen radan Minna Räsänen. Kummatkin radat olivat sekä haastavia että vauhdikkaita. Eka startti alkoi huonosti jo lähdössä; Osku varasti juuri sen verran, että minä jäin jälkeen ja kadotin otteen koko hommaan. Kepeille lähetys meni suoraan sanottuna niin perseelleen, että teki mieli lopettaa koko homma siihen. Meidän ainut varma asia tätä ennen on ollut kepit ja nyt ei osattu sitten ollenkaan.....ihan kuin ei olisi niitä ikinä ennen nähtykään Loppu radalla ensin unohdin koiran selän taakse, jolloin se kiersi esteen ja puomin jälkeen minä sitten tein sen eka kerran: UNOHDIN RADAN! Seisoin hetken tyhmänä ja sitten annoin vain käskyn Oskulle hypätä ensimmäinen este mikä oli siinä lähimpänä ja hylkyhän siitä tuli

Toiseen rataan olen tosi tyytyväinen vaikka kaksi kieltoa tulikin. Virheet olivat selkeästi minun itseni eikä koiran (niinkuin yleensäkin). Osku oli vauhdissa ja hyvin kuulolla sekä innolla mukana. Alla kuva ennen ensimmäistä starttia maneesin tunnelmasta. Osku (ja minä) suoraan edessä.

Lauantaina olimme ensin Kajaanin tamminäyttelyssä. Perrot arvosteli Tino Pehar Kroatiasta ja mukaan oli ilmoittautunut yhteensä 35 vesikoiraa. Osku oli avoimessa luokassa ja arvostelu oli seuraavanlainen: "2,5 years old.Good size &proportions. Good form of head, correct topline&tailset. Good angulation. Could have better front in movement, elbows could be better placed. Good coat." Tuloksena oli sitten AVO EH, AVK 3.

Illalla oli sitten aglityn vuoro. Tuomarina oli Risto Ojanperä ja hän oli suunnitellut radat  niin, että niissä vauhtia riitti. Aikataulu oli reilut puolituntia myöhässä, mutta ei se meidän keskittymistä haitannut. Ensin rauhassa katselimme kolmosten kisat ja sitten mini2:t ja sitten alkoi meidän keskittyminen. Oskussa oli virtaa ja hieman jännitti miten tauon jälkeen menee, mutta Osku oli oikein hyvin kuulolla. Rata meni puhtaasti läpi ja ohjaajakin jaksoi kuulema juosta ihan mallikkaasti =)  Valitettavasti puomin ja A:n alastulot olivat sen verran hitaita, että yliaikaa tuli 2,87s. Sijoitus oli kuitenkin toinen, joten näin Osku jälleen hankki itselleen ruokaa  Nyt täytyy toivoa, että pakkaset hellittävät ja päästään jälleen treenaamaan noita kontakteja....

Kiitos Niinalle kuvista!

Lauantaina oli kisojen vuoro Kajaanin maapohjahallissa. Kakkosluokat alkoivat vasta vähän vaille yksitoista, joten aamulla saimme nukkua "pitkään" ja hyvin levänneenä oli mukava lähteä. Tuomarina kakkosissa oli Kari Jalonen ja ykkösissä Minna Väyrynen.

Oskun ensimmäinen rata oli nappisuoritus! Ainoastaan lähdössä Osku hieman varasti, mutta rytmi ei onneksi silti kadonnut minnekkään. Sain ohjattua Oskun suunnitellusti alusta loppuun ja vauhtia oli nyt mukavasti...siis meillä molemmilla. Tuloksena nollarata ja alle ihanneajan, sijoitus ensimmäinen eli eka nousunolla meille kakkosissa!  Kylläpä tuntui mukavalta! Toinen rata meni hyvin myös, mutta pituudelta tuli harmittava viimeisen palikan kaatuminen eli vitonen.

Lauantai oli Sawon Tassuille hieno päivä muutenkin; ykkösissä (mini) Timo ja Helmi ottivat tuplanollat, kakkosissa (mini) Merja ja Väinö ensimmäisen nousunollan sekä Raisa ja Menni (maksi) nousivat toisen radan jälkeen kolmosiin!! Onnea vielä hurjasti kaikille!

Kylläpä on ihanaa olla suomalainen! Itävallan Dornbirnissä näimme suomalaisilta aivan huikeita suorituksia. Ensin lauantaina medien joukkue toi kultamitallin ja sunnuntaina oli Carolina vuoro minien yksilökisassa! Vielä Hurjasti Onnea!! Maxien yksilökisassa tuli myös hienosti sekä neljäs että viides sija.

Kolmen päivän aikana näimme paljon hienoja suorituksia ja tunnelma hallissa oli aivan uskomaton. Kaikkia kilpailijoita kannustettiin loppuun asti olipa suoritus nolla tai hylky. Ohjaustyylejä oli yhtä monta kuin ohjaajiakin ja kaikilla tyyleillä tuli tulosta. Kisamatka oli upea kokemus ja suurin kiitos siitä kuuluu ihanille matkatovereille!

Kuvassa Carolinan voittojuhlat

oli mukavat ja leppoisat kisat. Ensimmäisen kerran meidän ei tarvinnut olla kukonlaulun aikaan liikenteessä vaan starttasimme kotoa vasta vähän vaille yksi. Silti olimme perillä melkein kaksi tuntia ennen omaa vuoroa ja ehdimme hyvin katsoa ykkösten viimeiset radat. Näiltä radolita ei tuloksia seurakavereillemme enää tullut, mutta aikaisemminta kylläkin; Sanna & Lyyli ja Anne-Maria & Rocky olivat saaneet nousunollat. Sannalle toinen ja Anne-Marialle ensimmäinen nolla, ONNEA!!!

Tuomarina oli koko päivän ahkeroimassa Minna Väyrynen. Ensimmäisenä oli hyppäri ja kaksi muuta agiratoja. Maksit saivat vuorostaa aloittaa ja Oskun kanssa saimme startata kolmantena. Sekä hyppäri että ensimmäinen agirata olivat muuten loistavia, mutta jostain kummallisesta syystä kepit menivät päin ... Hyppärissä Osku aloitti toisesta välistä ja agiradalla jätti kaksi viimeistä väliä tekemättä. Kun yritin korjata, Osku pyörähti ympäri ja teki keppejä väärinpäin, joten hylythän niistä tulivat. Viimeinen agirata oli tosi mukava ja harmitti oma ohjausvirhe aitojen välistä vedossa. Osku jäi katsomaan minua esteen eteen, kun sanoin väärin ja ennenkuin ehdin korjata sanomiseni kerkesi tuomari nostamaan kätensä kiellon merkiksi. Osku siis teki aidan kuitenkin oikein, kun vain sain sanotuksi "kierrä" niinkuin on opeteltu. Tuloksena kielto ja yliaikaa reilun sekunnin verran. Tulos riitti kuitenkin tällä kertaa ensimmäiseen sijaan, joten tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin tulla

Nyt pidämme Oskun kanssa kahden kuukauden kilpailutauon. Tällä välin minä käyn katsomassa ja oppia ottamassa Itävallassa MM-kisoissa. Jospa sieltä olisi vaikka jotain oppeja  omiin harjoituksiin tuotavaksi ;)  Joka tapauksessa aiomme joukolla kannustaa suomalaiset huikeisiin suorituksiin !

....ja tällä kertaa ei suoritukset menneet aivan nappiin. Tuomo Pajari tuli Kajaanista tuomaroimaan kisat ja meille ainakin radat olivat hieman liian vaikeita. Ensimmäinen startti meni muuten mukavasti, paitsi jälleen kerran Osku oli esteiden suoritusjärjestyksestä erimieltä. Siinä sitten tovi "neuvoteltiin" ennenkuin Osku suostui jatkamaan rataa minun ohjeiden mukaisesti. Tuloksena oli kaksi kieltoa ja reilusti yliaikaa...     Toinen rata alkoi päin ****, Osku ei kuunnellut ollenkaan ja karkasi lopulta kepeille. Sen jälkeen rata jatkui (aivan kuin eri koiran kanssa) virheettä loppuun, mutta hyllyhän siitä siis tuli!

Kisan jälkeen olin varma, että ei ikinä enää kisata missään. Tänään olen kuitenkin maksanut ja ilmoittautunut Lieksaan, taitaa olla lyhyt tuo meikäläisen muisti

Tänään oli Kuopiossa kolmen startin kisat. Tuomarina ykkösissä toimi Tuija Kokkonen ja kakkosissa Risse Koponen. Kaksi ensimmäistä olivat agilityratoja ja viimeinen hyppyrata. Meillä ensimmäinen rata alkoi hieman hankalasti, kun Osku varasti lähdössä ja oli kiertää toisen hypyn. Viime hetkellä pääsin rytmiin mukaan ja sain tehtyä paraatipelastuksen, joten matka jatkui. Hetken kuluttua kuitenkin kuului selän takaa se inhoittava ryminä, kun rima putoaa maahan ja siitä tuli sen radan viitonen. Onneksi sitä ei kauaa joutanut harmittelemaan, kun seuraava startti jo alkoi.

Tällä kertaa otimme joka esteen tarkasti ja pistimme tassua toisen eteen sen verran rivakasti, että olimme maalissa ilman virheitä ja alle ihanneajan -3,85s eli Osku sai viimeisen tarvittavan nousunollan ja NOUSI KAKKOSIIN!!!!! Jihuu!!! koirakon kaksijalkaisella pää hipoo pilviä vielä monta päivää

Ura kakkosissa alkoi hyppyradalla. Pari kieltoa sinne tuli ohjaajan omista virheistä, mutta kokonaisuuteen olen hurjan tyytyväinen. Osku jaksoi hienosti koko päivän ja vauhtia riitti loppuun asti. Nyt meillä sitten alkaa harjoittelussa uudet kuviot, kun otamme enemmän hypyn kiertämistä sekä edestä että takaa sekä mm. takana leikkausta. Paljon on meillä vielä opittavaa, mutta paljon meillä on myös aikaa. Mutta ensimmäinen etappi on nyt saavutettu!

Eilen illalla oli kajaanissa mukava iltakisa. Maksi1:t kisasivat viimeisenä, startti alkoi n. klo 20.00. Jarmo Jämsä toimi tuomarina ja oli suunnitellut oikein unelmaradan! Oskun kanssa rata alkoi lupaavasti ja vauhtiakin oli tällä kertaa riittävästi. Loppusuoralla oli putkesta meno keinulle ja joku luupää lopetti kesken koiran ohjauksen ja suorastaan työnsi Oskun ohi keinun; kieltohan sitä tuli! Loppu menikin taas tosi hyvin, joten hieman oma hölmöily jäi harmitttamaan...eli viimeisen nollan metsästys jatkuu huomenna Kuopiossa!!

Viikonloppu mennä hujahti nopeasti Kokkolassa agikisoissa. Perjantaina puolilta päivin meitä lähti kolme henkeä ja neljä koiraa (yksi mini ja kolme maksia) ahtautuneena autoon telttoineen ym. tarvikkeineen ehtiäkseen iltastarttiin. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen jouduimmekin ajamaan koko matkan yhtäkyytiä jotta juuri ja juuri ehdimme koko lähtöön. Meillä makseilla oli startit ensin ja liekö kiire vaikuttanut, kun mm. rimoja putosi vaikka tulokset saatiinkin. Mutta Merja ja Väinö näyttivät heti mitä osaavat ja voittivat minien lähdön ja saivat samalla sertin nousten kakkosluokkaan VAU! Olimme vuokranneet leirintäalueelta mökin ja lisänukkujia saimme illalla kaksi lisää + yksi maksikoira. Teltta pystytettiin mökin kupeeseen ja nostimme Merjalle ja Väinölle onnittelumaljat ennenkuin aloimme valmistautua seuraavaan aamuun.

Lauantai alkoi aurinkoisissa merkeissä ja hellettä riittikin iltaan asti. Aamu oli kaikkien koirille virkeämpää aikaa ja Sanna ja Lyyli ottivat hienosti ensimmäisen nousunollansa, Onnea! Meillä Oskun kanssa molemmat startit olivat mukavia nollaratoja mutta kummassakin oli yliaikaa ja varsinkin toisessa ihan liikaa

Sunnuntaina satoikin melkein koko päivän vettä ja nurmikentällä piti olla tarkkana ettei liukastunut. Osku oli aamusta oikein kunnon agivireessä ja vauhtia oli radalla riittämiin MUTTA sitten kolmanneksi viimeisenä ennen kahta viimeistä hyppyä oli keinu ja Oskulla oli liian kiire alas eli hyppykeinuhan siitä tuli. Nyt kyllä harmitti, sillä kolmas nousunolla oli niin lähellä Viimeinen rata oli hyppyrata ja reilusti iltapäivän puolella joten kisaväsymys oli iskenyt kaikkiin koiriin. Väinö karkasi radalta kokonaan kahden eka hypyn jälkeen meidän katsojien syliin ja Lyyli vilkuili koko suorituksen ajan teltan suuntaan ja rata jäi kesken. Osku vilkuili myös ympäriinsä sekä otti uransa ensimmäisen kiellon putkelta, omalta lempiesteeltään. Yhteenvetona totesimme, että meidän täytyy vain harjoitella kisakestävyyttä =)

Tässä muutama kuva lauantain toisesta startista, josta hyvin näkyy miten Oskua piti "vetää perässään" jotta päästiin maaliin.

oli kolmen startin agikisat. Ihana aurinko paistoi ja piti huolen että liikoja ei koiria lämmitelty jotteivat väsyneet  ennen aikojaan. Osku osasikin ottaa rennosti ja nukkui häkissä kaikki väliajat. Kaksi ensimmäistä rataa olivat Risse Koposen suunnittelemia agilityratoja ja viimeinen oli Marja Lahikaisen hyppyrata.

Ohjaaja jännitti jälleen kerran ja pelkäsi sotkeutuvansa jalkoihinsa, mutta Osku näytti taitonsa ja rauhallisuutensa; tuloksena nollarata 3,46 sekunttia yliajalla.

Seuraava startti oli jo ohjaajallekin helpompi ja tsemppasimme itsemme jälleen nollatulokseen; nyt vain 0,85 sekunttia yliajalla! Ja nyt kieltämättä harmitti!!! Olisimmepa tulleet A:n hieman nopeammin alas...ja muita koottuja selityksiä =)

Viimeiseen rataan lähdimme tosisamme yrittämään ajan alitusta ja tulihan se sieltä! Toinen nousunolla! Vain -0,84 alle ihanneajan mutta sehän riittää Nyt on siis kaksi nousunollaa kasassa ja Kokkolassa yritämme kolmatta.

Tästä on hyvä lähteä loman viettoon ja palata asiaan Kokkolan kisojen tiimoilta! Ihania hellepäiviä kaikille

Sunnuntaina Kajaanissa oli kaksi starttia ja tuomarina Mika Moilanen. Molemmat radat olivat mukavia ja Paavolan kenttä oli hyvässä kunnossa ja hienolla paikalla.

Ensimmäinen lähtö meni jälleen kerran hylyksi ohjaajan virheen vuoksi. Jos koiran suorastaan työntää pois esteeltä ei voi olettaa sen sitä hyppäävän...ja näin meille kävi...virheeni huomattuani yritin kutsua Oskua takaisin ja tulihan se, tosin hyppäämällä esteen väärästä suunnasta =)

Toinen lähtö oli sitten meille se unelmien täyttymys eli nollarata ja alle ihanne ajan! Tunne oli päätä huimaava kun tajusin Oskun selvittäneen viimeisenkin esteen virheettä. Tuloksena oli siten toinen sija

...mutta kehumaan ei juuri pääse Tuomo Pajari oli tehnyt oikein mukavat radat, joista meidän ensimmäinen oli agilityrata ja toinen hyppyrata.

Ensimmäinen rata alkoi loistavasti ja viimeisen kolmanneksen alkaessa olin jo varma, että nyt päästään kunnialla maaliin. Kepit alkoivat hyvin niin kuin yleensäkin mutta sitten puolessa välissä Osku alkoi jostain syystä nuuskimaan keppien kiinnitysnaulaa ja pyörähti kepeiltä takaisinpäin. Hylkyhän siitä seurasi! Vain muutama hyppy olisi enää ollut jäljellä...kyllä harmitti hetken aikaa. Positiivista tässä kuitenkin oli paljon eli kontaktit onnistuivat loistavasti ja samoin hyppääminen sujui nyt hienosti.

Hyppyrata alkoi myös hyvin, kunnes ohjaaja keksi peruutta suoraan esteen eteen ja näin estää koiraa hyppämästä. Siihen sitten tyssäsikin Oskun hyppyvire ja kuuluttajan sanoin "neuvottelimme" jälleen jatkosta. Noin viidentoista pitkän sekunnin jälkeen Osku suostui jatkamaan ja loppu rata meni taas melkein puhtaasti läpi, vain yksi pieni korjaus keppien loppupäässä.

Ulkoharjoittelu on kuitenkin selvästi tuonut parannusta Oskun hyppytekniikkaan ja "haahuilu" jäänyt vähemmälle, joten selvästikin oikeaan suuntaan ollaan menossa. Kisajännitys tuo omat haasteensa suorituksiin mutta niin varmasti kaikille muillekin, joten Kajaani kutsuu seuraavaksi

©Essi Saarela

©Essi Saarela

©Essi Saarela

Kiitos kuuluu Mikko Aaltosen viime sunnuntain koulutukselle, että saimme eilen Joensuussa molemmat radat mentyä läpi! Mikko antoi minulle sen kovasti kaipaamani taikasanan eli PALLO! Tähän asti olen palkannut Oskua aina makupaloilla joko kädestä tai makupalakupin kautta mutta nyt palkintona on pallo. Osku sai uutta intoa harjoitteluun ja varsinkin hyppäämiseen, kun palkaksi heitän pallon esteen jälkeen. Kyllä se joskus on pienestä kiinni =)

Eilen Joensuussa ensimmäinen rata alkoi hyvin, mutta puolessa välissä Osku pysähtyi kuin seinään ja vain katseli ympärilleen...noin viisitoista sekunttia siinä meni ennen kuin Osku suostui tottelemaan minua ja jatkamaan rataa ja loppu mentiinkin taas kuin ei mitään olisi välillä ollutkaan. Jälkeenpäin juttelin tuomari Tuomo Pajarin kanssa ja hän kannusti minua komentamaan lujasti Oskua radan loppuun suorittamisessa ettei tule pelkkää tapaa kesken pysähtelystä. Sama pysähtyminen toistui toisessa lähdössä ja taas kovalla komentamisella mentiin rata kunnialla loppuun. Itse olen kisaan tyytyväinen; Osku kuitenkin suoritti radat häntä heiluen eli hauskaa meillä oli!!

HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE TEILLE MUILLEKIN!!!

Eilen lauantaina osallistuimme Siilinjärvellä agilitykisoihin. Aurinko paistoi ja mieli oli korkealla ja luottavainen onnistuneiden harjoitusten jälkeen. Mutta siinä se suurin virhe varmaan tapahtuikin: älä luota mihinkään ja varsinkaan perroon!

Olen monesti kuullut puhuttavan perroista ja "hörhöistä" ja perrohörhöistä mutta nyt olen kokenut sen itse. Olimme ilmoittautuneet kahteen perusrataan sekä hyppyrataan ja kaikki kolme rataan olivat fiaskoja!

Jo lähdössä kaikki meni pieleen. Osku harhaili ensimmäisen esteen läheisyydessä eikä ollut minua huomaavinaankaan. Kun vihdoin sain suostuteltua Oskun tulemaan esteen taakse ja sanoin: nyt mennään, hyppää, tuli Osku minua kohti ja kiersi esteen. Yritin korjata tilannetta, jolloin Osku hyppäsi esteen väärään suuntaan ja hyllyhän siitä tuli heti. Sain jotenkin koottua itseni ja lähdimme suorittamaan loppu rataa. Muuri, rengas, keinu ja kepit sekä putket menivät loistavasti, mutta tavallisista esteistä Osku kiersi joka toisen ja aina välillä jäi katselemaan ympärilleen kuin olisi nähnyt esteet ja hallin eka kertaa eläissään. Tai näin minä asian tulkitsin ja ajattelin, että toinen rata menee paremmin, kun halli on tutumpi. Mutta toisin kävi. Sama haahuilu jatkui ensimmäiseltä esteeltä alkaen koko radan loppuun. Oli kuin Osku ei olisi ymmärtänyt ollenkaan mitä niille esteille pitäisi tehdä ja aivankuin minä olisin puhunut sille jotain vierasta kieltä. Radan loppupuolella tuomari Harri Hiltunen kysyi minkä korkuiseksi Osku on mitattu, kun näyttää niin pieneltä. Kävimme sitten kakkos ja kolmos startin välissä tuomarin kanssa mittaamassa oskun säkän uudestaan, mutta kyllä se korkeus on valitettavasti 44 cm. Kolmas startti ei ollut yhtään parempi (jopa huonoin kaikista), joten jos en olisi maksanut jo Joensuun pitkäperjantain kisaa jättäisin kyllä menemättä.

Joensuun kisoihin otan mukaan paidan "kyllä me kotona osataan!" tai "on me harjoiteltu!". Tunneskaala meni eilen laidasta laitaan naurun, itkun, häpeän ja toivottomuuden kesken. Ainoa lohtu on, että nyt ei ole kuin suunta ylöspäin, huonommin ei voi mennä...jos ei keksi kakata radalle tms...Ensi lauantaina on Kuopiossa möllikisat, jonne voisi mennä harjoittelemaan ja sitten siitä viikonpäästä sunnuntaina pääsemme osallistumaan Haukiputaalle Mikko Aaltosen koulutukseen. Nyt siis on enää toiveissa päästä joskus rata kunnialla (huom. ei välttämättä virheittä) alusta loppuun.

Kun kyllä me kotona osataan! On ihanaa olla perron omistaja 

Lauantaina se sitten vihdoin tapahtui; Oskun ja minun eka virallinen kisastartti!

Varkaudessa oli ystävänpäiväkisat ja meidän jännityksen paikka. Olimme ilmoittautuneet kahteen rataan; tavalliseen ja hyppyrataan. Edellinen yö meni melkein valvoessa ja heräsin reilusti ennen kellonsoittoa, joka olisi soinut 04.30. Kummasti ei yhtään väsyttänyt ja kevyen aamupalan (kuppi kahvia) jälkeen kävimme Oskun kanssa ulkona. Merja ja Väinö tulivat hakemaan reilusti ennen kuutta ja matkalta otimme Sannan ja Lyylin kyytiin ja menoksi.

Kisapaikka oli Kimmon tallilla maneesissa, joka oli laitettu hyvään kuntoon. Pelkäämiämme hevosen "kakkaroita" ei ollut missään ja muutenkin järjestelyt sujuivat oikein hienosti. Tuomarina oli Minna Väyrynen Kajaanista (todella mukava tuomari). Ilmoittautumisen jälkeen pääsimme suoraan tuomarin luo säkäkorkeuden mittaukseen. Oskun korkeus on noin 44 - 45 cm, joten maksiluokassa ollaan kuten ajateltiinkin.

Maksien (27 koirakkoa) vuoro alkoi klo 9.30. Täytyy tunnustaa, että minä olin jännityksestä ja kauhusta jäykkänä ja varma etteivät jalat suostuisi liikkumaan mihinkään... Itse asiassa minulla ei ole kunnollisia muistikuvia omasta suorituksesta ollenkaan, mutta muiden kertoman mukaan meillä meni ihan mukavasti. Alku oli lähtenyt hienosti käyntiin ja Oskukin oli pysynyt paikallaan niin kauan kunnes sai minulta lähtöluvan. Esteet puomi, putket, A-este ja rengas menivät virheettä kunnes tulimme muurille ja minun liikkeni oli pysähtynyt täysin. Oskukin oli pysähtynyt ja jäänyt katsomaan minua, että mitä nyt? Käskystä kyllä hyppäsi, mutta kieltohan siitä tuli! Toiseksi viimeisellä esteellä oli myös pudottanut riman ja siitä toinen viitonen. Aika jäi alle ihanneajan, joten lopputulos oli 10.

Hyppyrata ei sitten alkanut yhtä hyvin: Jätin Oskun taas istumaan ja menin itse kahden esteen päähän. Kutsuin ja Osku kyllä tuli, mutta kiertämällä ensimmäisen esteen! Minun siis piti kiireesti palata takaisin ja siinä vaiheessa tuntui, että tässäkö tämä oli mutta onneksi sain Oskun kiertämään ja hyppäämään esteen, joten selvisimme kiellolla ja rata jatkui. Loppu meni mallikkaasti ja aikasakkoakin tuli vain 0,13 s eli tulos 5,13.

Itselläni oli varmasti pahin pelko siinä miten muistaisin radan ja pysyisin Oskun perässä. Molemmat pelot olivat tällä kertaa turhia, sillä radat olivat tosi selkeät ja Osku otti myös rauhallisemmin kuin harjotuksissa olisiko sitäkin jännittänyt.

Nyt se sitten on viimein tehty ja kisaura polkaistu käyntiin. Jotain kummaa ja kiehtovaa siinä täytyy olla, kun ihminen vielä (vapaaehtoisesti ja maksaa siitä) tällä iällä lähtee kukonlaulun aikaan jännitämään, palelemaan ja "nolaamaan" itsensä ja PITÄÄ SIITÄ! Tästä on Mukava jatkaa

Eilen vietimme itsenäisyyspäivää möllikisojen merkeissä. Suunnistimme Kiuruvedelle hienoon agilityhalliin kisaamaan (kateellisena katselin tilavaa uutta hallia)! Ohjelmassa oli kolme sarjaa eli 1= alkeismölli, 2= mölli, 3=kilpailijoille. Me olimme mukana kahdessa ensimmäisessä.

Alkeismöllirata oli helppo; aita, puomi, mutkamutki ja kolme aitaa. Kaikki meni niin kuin pitikin, puomilla vain vauhtia olisi voinut olla enemmän. Olemme viime aikoina harjoituksissa treenanneet kovasti keinua ja Osku nyt kisassa luuli varmaan menevänsä keinulle, kun puolessa välissä nousua kyyristyi matalaksi. Minä itse olin jo menossa puomin alastulon luona, kun tajusin että Osku jäi jälkeen. Siellä toinen kyyristeli ja odotti milloin keinun pää alkaa laskeutua =) Sitten kun Osku tajusi, että kyseesä olikin puomi alkoi kova rynniminen eteenpäin ja loppu mentiinkin vauhdilla. Tuloksena oli medi-luokan voitto!

Mölliluokassa oli vaikeusastetta lisätty ja esteitä oli 11. Nyt ei puomilla enää hidasteltu vaan mentiin sellaisella vauhdilla, että minä en pysynyt perässä! Onneksi puomin jälkeen oli mutkaputki suoraan edessä, joten sain Oskun ohjattua sinne huutamalla (huomattavasti koiran takaa) "Putkeen" ja näin pääsin itse oikomaan seuraavalle esteelle. Loppu meni mallikkasti ja minäkin pysyin Oskun mukana (tai Osku piti minut mukana). Tuloksena oli nytkin medi-luokan voitto puhtaalla suorituksella!

Harjoittelumotivaatio on nyt ainakin huipussaan ja keväällä on tarkoitus startata virallisissa kisoissa. Tosin pelkkä ajatuskin saa mahan kipeäksi jännityksestä =)

Viime sunnuntaina meillä oli elämämme ekat möllikisat. Ennen kisoja ennätimme harjoitella kokonaista rataa vain kerran, sitä ennen vain kolme estettä oli korkeintaan peräkkäin. Kisa-avaus oli suorastaan mahtava: alkeismöllissä tulimme kolmanneksi ja mölliluokasta irtosi voitto! Ja kumpikin puhtaalla suorituksella! Emäntä kävi katsomassa Helsingissä MM-kisoja ja oppia yritettiin ottaa huippu hienoista suorituksista =)

Alkeismöllin lähtö ja innolla matkaan!

Mölliluokka menossa ja kontaktikin onnistui.

Maali alkaa jo häämöttämään..enää kaksi hyppyä jäljellä.

Nyt harjoittelu maistuu taas entistä mukavammalta!